Ruotsiako?

Rakkaan ystävämme ja vihollisemme siimeksestä, Facebookista, löysin erään henkilön linkkaaman artikkelin Pakkoruotsista. En ehtinyt kuin selaamaan itse artikkelin, lukematta sitä ollenkaan, sillä olin enemmän kiinnostunut sen aiheuttamasta keskustelusta. Taas kissa on nostettu pöydälle ja sitä hakataan mm. tutuilla vihaatte ruotsia väittämillä, siksi kutsutte sitä PAKKOruotsiksi.
Oli siellä tietenkin myös muita pointteja suuntaan ja toiseen, mutta tarvitsen itse jonkun punaisen langanpään mistä lähteä liikkeelle. Lukihäiriöiselle se on hyvin tärkeää, että keskittyminen pysyy edes hetken.

Niin. Pakko ja Ruotsi. Nuo kaksi sanaa, joita ei saisi laittaa yhteen. Pakko on tullut vain ja ainoastaan siksi koska niin moni vihaa Ruotsia. Vai onko sittenkään? Miksi sitten ei sanota Pakkoenglannista mitään? Tai Suomesta? Pakkohan niitäkin on oppia, mutta tässä vaiheessa voisimme alkaa miettimään hyötyä ja maailman kehittymistä.

Näen itse maailman hyvin isona paikkana. Juuri tässä pari päivää sitten pelasin tietokonepeliä internetissä Serbilaisen pelikaverini kanssa. Käytimme kommunikointiin Englantia, vaikka olemme hyvin erilaisista maista. Se selittääkin hyvin englannin pakottomuuden, koska se on kieli jolla nykyään olet yhteydessä kavereihisi ja jota tarvitset työssäsi. Jopa Suomen sisällä. Kyse on tietenkin vielä enimmäkseen joksein nuorista sukupolvista, mutta on jo selkeää, että hyvin monet nuoret tajuavat kuinka laaja maailma todella on. Englanti on Maailman kieli, niin kuin latinakin oli aikanaan, mutta maailman verkostoitumisen takia Englanti on tullut jäädäkseen.

Suomi. Tuo meidän vaikea ja hyvin poikkeava kielemme, jota emme edes itse tahdo osata. Kieli josta itse en erityisesti edes pidä. On totta, että emme tee maailmalaajuisesti suomella paljoa mitään.. Mutta kuten monien pakkoruotsin kannattajien argumentit sanovat, että kielellinen monipuolisuus pitää säilyttää. Se olisi ihan hyvä säilyttää myös maailmassa ja ketkä sitä Suomea muuten opiskelisivat kuin suomalaiset. Tolkienia laskematta mukaan.
Itse yritän kovin oppi latinaa, joka on jo melkein täysin kuollut ja kuopattu kieli. Kuinka paljon enemmän tietäisimme historiasta jos osaisimme kuolleita kieliä paremmin? Totta kyllä itseäni ei haittaisi, jos opiskelu olisi globaalimpaa ja oppisimme englanniksi. Mutta luulen, ettemme ikinä tule olemaan valmiita siihen.

Ruotsi. Itse en ole tarvinnut ruotsinkieltä niin missään. En edes Ruotsissa. Miksihän? Olisiko mahdollista, että Ruotsikin olisi osa kehittyvää globaalia maailmaa? Sielläkin osataan Englantia?
Ei kai vain?
Ruotsista on tullut pakollista sen hyödyttömyyden takia. Lapset kyseenalaistavat paljon, mutta joskus he kyseenalaistavat ihan viisaita asioita. Ihan kun heitä narutettaisiin.
Jälkikäteen en ole myöskään nähnyt järkeä nykyaikaisen kaunokirjoituksen oppimisessa. Se on kehittynyt nykymaailmassa ihan väärin. Ennen kirjaimet ikään kuin piirrettiin, mikä auttoi hallitsemaan pään ja käsien välistä yhteystyötä.
Jos sinulla on huono käsiala älä kirjoita vaan piirrä se niin se paranee. Uskokaa pois.

Olemme ylpeitä koulusysteemistä joka on jäljessä hyvin paljon maailmanmenosta. Onneksi emme ole siinä ainoita, mutta olemme siitä onnekkaita, että meillä on koulusysteemi joka antaa meille paljon kielellisiä mahdollisuuksia. Miksi sitten emme käytä niitä? Joskus taannoin kun maailma kehittyi tasa-arvoisemmaksi sekä monipuolisemmaksi saimme kouluun mahdollisuuden valita; Puukäsityö vai vaatekäsityö? Käsityö oli pakollinen, mutta kuinka onnellinen olinkaan siitä, että sain valita. En ole katunut valintaani ja mahdollisuuttani siihen, vaikka olinkin silloin vasta yhdeksän vuotias. Sain itse vaikuttaa ja tuntea itseni tärkeäksi riippumatta siitä oliko toinen tarkoitettu pojille ja toinen tytöille. Valitsin tietenkin Puukäsityön.

Miksi puhun käsityön valitsemisesta? Miten se liittyy kieliin? Ei paljoa mitenkään muuten kuin käsityöt kehittyvät maailman mukaan, miksei kielivalinnatkin? Se on myös ihmispsykologiaa, että hänellä on vapaus valita ja tuntea itsensä tärkeäksi itselleen.
On totta, että etenkin Suomessa englanninkieli on liian luokkapainotteista ja kirjakielellistä, että kestää pitkään ennen kuin moni suomalainen uskaltaa sitä puhua. On totta, että moni asia kouluissamme tarvitsisi kehitystä, mutta minusta kielet ovat se tärkein sekä maailmanlaajuisin asia.

Puhun kielien valitsemisesta. Miten niin nuori pystyy päättämään minkä ottaa toiseksi vieraaksi kielekseen? Hän on vasta lapsi! Aikuisten pitää määrätä se! … On totta, että kielen valitseminen on hyvin hankalaa. Minä valitsin ruotsinkielen äitini painostuksesta kolmannella kun piti valita silloin kummasta aloittaa. Englannista vai ruotsista. Onneksi olin ainoa hölmöläinen ja aloitin englannista niin kuin kaikki muutkin. En tietenkään voi syyttää äitiäni siitä sillä hän oli jo hyvin paljon vanhempaa ikäpolvea, jo viisissäkymmenissä, joten hänellä ei ollut käsitystä siitä kuinka laajasti maailma mahdollisesti oli verkostoitumassa. Ikäväkseni hän ei vieläkään sitä ymmärrä eikä edes usein yritä ymmärtää.

Kouluissa on paljon liikunta päiviä/viikkoja missä tutustutaan eri lajeihin. Rakastin niitä viikkoja, vaikka en ollut kovin koordiinaatiokykyinen, löysin omat lempilajini. Miksei samanlaisia voisi olla kielten suhteen kouluvuoden alussa? Tutustutaan eri kieliin ja miksei myös eri kulttuureihin siinä sivussa. Sen jälkeen koululaiset saisivat tehdä valintansa mikä ottaisivat toiseksi vieraaksi kielekseen. Kouluissa on yllättävän paljon mahdollisuuksia tälläkin hetkellä, koska ne jotka kykenevät usein valitsevat kolmannen vieraankielen. Ihan vain koska sitä heille tarjotaan. Ne jotka sanovat, että tarjonnasta olisi pulaan niin se ei ole totta.
Myös sellainen maistelun mahdollisuus olisi hieno, että kun he aloittavat kielen heillä on 3-6kk aikaa vaihtaa toiseen kieleen, jos valinta oli väärä. Vaihdon saa kumminkin tehdä vain kerran ja tarkasti harkiten.
Tuossa oli muutamia ehdotuksia siitä miten olisimme enemmän maailmassa mukana. Kielet on hyvin tärkeä asia siinä ja en oikeastaan pidä itse yhdistetystä sanoista Vieras sekä Kieli. Koska minä uskon maailman verkostotuneen jo niin pitkälle, että meille pitäisi antaa paremmat mahdollisuudet ymmärtää sitä niin, ettei se olisi täysin vieras kieleltään.
Oli kyse sitten Suomesta tai Ruotsista niin.. Eikö olisi aika unohtaa hetkeksi ne, nostaa pää pois sieltä omasta takalistostaan ja haistaa välillä ympäröivää Maailmaa?